ALAKYLÄN WANHATUPA


Kuva vuodelta 1958 (huomaa oikealla ylhäällä näkyy tilan ensimmäinen traktori "harmaa verku")

Alakylän-Wanhantuvan sukutila sijaitsee Halikossa, Vaskiolla, Toivilan kylässä. Tila on yksi kylän kantatiloista ja vanhimpia "savuja" Vaskiolla. Tilasta löytyy merkintöjä esim: Kustaa Waasan maakirjasta vuodelta 1540. Vuoden 1655 maakirjassa Toivilan kylässä 4 taloa . Tilallisia 1 kpl (Alakylä ),2 läänitystaloa (toinen Pietari Braahen ja toinen Kustaa Kurtin) ,1 sotamiehen talo (ja 1 autio talo). Tilan nimi oli alunperin (Toivilan) Alaskylä (vanhoissa Toivilan kartoissa tilan tunnus : A) ja tästä se vääntyi sitten Alakyläksi .Vanha päärakennus on 1600-luvulta ja sen "uudisosakin" 1800-luvulta. Taitaa olla vanhimpia olemassaolevia rakennuksia kylällä ellei vanhin. Täyden manttaalin tila alunperin, sittemmin kovasti pilkottu. Ensimmäisen kerran tila jaettiin 1700-luvulla Alakylän-Uudeksituvaksi ja Alakylän-Wanhaksituvaksi.


Carl August Oksanen (s.1852) isäntänä vuoteen 1922 
ja Ilo


Karl Severus Oksanen s.1885 isäntänä vuoteen 1964
ja

Emäntä Hilja Helena (o.s. Lehtonen) Oksanen s.1894

Sitten 1920-luvun alussa tilasta erotettiin silloiset torppari tilat ja jaettiin tila kahtia sukupolven vaihdoksen takia (jaettiin Alakylän-Wanhaksituvaksi ja Välitaloksi, tässä rytäkässä pilhottiin myös päärakennusta, siitä lähti Välitalon papan ja muorin mukaan viisi huonetta, jokunen aitta yms...).Samassa rytäkässä erotettiin myös muorille (Rauhalan muori)oma tila ja talo. Sukututkimus on kesken, mutta yli 500 vuotta vanha tila on ja samalla suvulla säilynyt.


Ainoa säilynyt aitta (yksi kolmesta)

Rauhalan Muorin tupa


Aulis Olavi Oksanen (siellä jossain!)s.1920 isäntänä vuoteen 1992




Reino,Aimo,Ahti ja Aulis Oksanen (1920 luvulla)


Kuva 1930 luvulta .Milja ja Anja Kuvassa oikealla

Ilmakuva vuodelta 1980


Aulis ja karjakon plikka lannanajossa 1960 luvulla

Tilalta on lehmät laitettu pois vuonna 1978. Sen jälkeen tilalla on viljelty pääasiallisesti viljakasveja. Perinteisten viljojen lisäksi on ollut rypsiä ja rapsia(oltiin yhtenä vuanna kuulemma suomen pohjoisin rapsin viljely tila!) sekä öljypellavaa, kuminaa ja heinää, tämä on sitä esikuivattua säilöheinää hevosille.Syys-rypsiäkin on taas kokeiltu.Sitä viljeltiin viimeksi 60- luvulla.

tässä painetaan heinähommia (urakoitsija niittää,paalaa ja käärii)



heinä säilötään maitohapolla paalauksen yhteydessä säilyvyyden varmistamiseksi.


Pellonraivausta (päätehakkuun jälkeen on poistettu suurimmat kannot kaivinkoneella ja sitte ajetaan tämmösellä kunnostusjyrsimellä kaikki sileäks 15-20cm syvyydeltä)tämä kunnostusjyrsin murskaa kepit ja pienet kannotkin hienoksi.

Uutta peltoa syntyy 3,2m leveydeltä n.2km/h vauhdilla Kyllä se niin vaan on että sitä arvostaa eri tavalla peltoja ja vanhoja uudisraivaajia kun on itte nähnyt sen työmäärän minkä uuden pellon tekeminen vaatii.

 
tässä levitellään naapurin (kuvassa Pekka Poutanen)kanssa yhteistyössä apulantaa syysviljoille ja nurmille keväällä

kylvökoneen täyttö

täyttöhommissa Mikael ja Matias

ja eikun kylvämään!!! (AITOSUORAKYLVÄMÄÄN)

HUPSISTA. sampo pui siellä missä sorsa ui (kirjainmellisesti ) Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. kuva vuodelta 1968.


kauran puintia

Uusin viljelykasvi oli viime vuonna kevätruis. Sokerijuurikkan viljely päättyi -70 luvun alussa. 
Nykyään meillä on käytössä aitosuorakylvö (maata siis EI muokata lainkaan). Kynnöstä luovuttiin vähitellen -90 luvun alussa ja siirryttiin muokkaamaan maita kultivoimalla (siis kevytmuokkauksella) esim. kuvassa näkyvä keltainen (kukkivaa rapsia) pelto on viimeksi kynnetty vuonna-91, kunnes 2001 alkaen siirryttiin kokonaan aitosuorakylvöön ensimmäisenä koko kunnassa ja sillä tiellä ollaan pysytty ja pysytään. Myös laatujärjestelmän audioinnissa olimme ensimmäisten joukossa Salon seudulla (2001).


Ilmakuva vuodelta 1998